JPColorization

hahmot banneri
mannerheim-ristin ritari

Lauri Allan Törni

mannerheim-ristin ritari

”Ylipäällikkö on pvm:llä 9.7.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Lauri Allan Törnin.

Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet. Vihollisen suurhyökkäyksen alettua suoritti luutnantti Törni komppaniallaan 20.6.44 vastaiskun tuhoten useita kymmeniä vihollisia ja pidättäen vihollista leveällä lohkolla estäen siten uhkaavan saarrostusyrityksen.
 
24.–26.6.44 selvitti hän onnistuneella tiedusteluretkellä vastassa olevat vihollisen voimat ja suunnitelmat tuottaen sille samalla tappioita.
 
5.–6.7.44 pysäytti luutnantti Törni komppaniallaan kahden vihollisrykmentin etenemisen, jotka olivat jo ehtineet lähelle erästä tärkeää tienhaaraa [Tsalkki] ja olivat katkaisemaisillaan omien joukkojemme vetäytymistien. Lähes kaksi vuorokautta yhtämittaa riehuneella mitä ankarimmalla taistelulla hän suoritti tehtävänsä täysipainoisesti tuottaen viholliselle useiden satojen miesten tappiot ja pelasti uhkaavan tilanteen.”

LAURI TÖRNIN TALVISOTA

Törni ilmoittautui vuoden 1938 kutsunnoissa vapaaehtoisena armeijaan ja astui palvelukseen saman vuoden syyskuun 3. päivänä. Hän palveli konekiväärikomppaniassa ja vannoi sotilasvalansa 8. lokakuuta. Joulukuussa Törni pääsi aliupseerikouluun ja huhtikuun 1. päivästä alkaen hänet komennettiin eläinlääkintäaliupseerikouluun. Varusmiesaika Jääkäripataljoona 4:ssä päättyi 16. marraskuuta 1939, mutta sodan uhan vuoksi talousalikersantti Törni joutui astumaan uudelleen palvelukseen seuraavana päivänä.

Talvisodassa Törni palveli everstiluutnantti Martti S. Nurmen Jääkäripataljoona 4:ssä, jota sanottiin Hiipijäksi. Pataljoona siirrettiin Laatokan pohjoisrannalle 13. divisioonan alueella hyökkääväksi yksiköksi. Se kärsi raskaita miehistötappioita vuoden 1940 tammikuussa, ja pataljoonan komentaja kuoli auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja haavoittui ja menehtyi verenhukkaan kenttäsairaalassa. Uudeksi komentajaksi määrättiin majuri Matti Aarnio, joka myöhemmin sai lempinimen Motti-Matti.
Tammikuun lopulla taisteltiin Koivuselän maastoa hallitsevan Pukitsanmäen omistuksesta. Vihollinen oli saarrettu Rykmentin ja Kitelän motteihin.Sen linjojen takaa taistelupaikkaa lähestyi myös jääkärikapteeni Artturi Nikulan Erillinen pataljoona 8, peitenimeltään “Seinälukki”, johon piti saada yhteys.
Törni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat kenttälinnoitetut ja alueella partioi myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Törnin partio pääsi yön pimeydessä vihollisasemien läpi ja saapui Seinälukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat päässeet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Törni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai tykistö- ja kranaattiryöpyn niskaansa.

Seuraavana iltana suomalaiset lähtivät hyökkäykseen. Kykynsä osoittanut Törni komennettiin harhautuspartion johtajaksi. Tämän jälkeen hänet määrättiin Reserviupseerikouluun (RUK). Ennen RUK:n alkua majuri Aarnio määräsi Törnin ruotsinkielisen Erillinen pataljoona 18:n komppanian päälliköksi Länsi-Lemetin motin valtauksen yhteydessä, koska komppanian upseerit olivat haavoittuneet. Törnin sotilasarvo oli arvovaltasyistä upseerioppilas. Suomalaisten hyökkäykset läntisen Lemetin tuhoamiseksi olivat olleet tuloksettomia, mutta nyt motti paloiteltiin kahtia ja vihollinen tuhottiin. Näistä taisteluista Törnin maine sai sotakirjeenvaihtajien ansiosta alkunsa.

Lauri Törni. Kuva on viranomaisten ottama sotilaspassikuva hänen valmistuttuaan kadettikoulusta. Toukokuu 1940. Kuvaaja: Tuntematon Väritys: JPColorization

Törni komennettiin 5. helmikuuta RUK:n kurssille 45 Niinisaloon. Siellä hänet määrättiin konekiväärijoukkueeseen. Talvisota päättyi 13. maaliskuuta Törnin ollessa vielä RUK:ssa. Upseerikokelaana Törni palveli Jalkaväkirykmentti 12:ssa Virolahdella ja 9. toukokuuta hänet ylennettiin vänrikiksi.

TÖRNI SAKSASSA

Kun “Oy Insinööritoimisto Ratas” alkoi värvätä suomalaisia sotilaspalvelukseen Saksaan, Törni ilmoittautui 13.5.1941 palvelukseen. Kaikkiaan Saksaan värväytyi 1 407 keskimäärin 18–20-vuotiasta vapaaehtoista; 22-vuotias Törni oli siis joukon vanhimpia. Lähtijöissä oli oikeistoradikaaleja kolme kertaa enemmän kuin suomalaisissa keskimäärin, muun muassa 20 prosenttia Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) tai sen nuorisojärjestön Sinimustien jäseniä. Törnin tapaan 79 prosenttia oli suojeluskuntalaisia.

 Suomalaisten värväytymisellä Saksaan osoitettiin aseveljeyttä, ja sillä oli maan poliittisen johdon hiljainen hyväksyntä. Suomalaisten vapaaehtoisten laivaukset aloitettiin 6.5.1941 ja viimeinen erä lähti 5.6.1941.
Myöhemmin järjestettiin vielä täydennysmiesten kuljetuksia. Törnin matkusti Saksaan Bahia Laura -laivalla Vaskiluodosta 2.6.1941.
Suomalainen vapaaehtoispataljoona (SS Freiwilligen Bataillon Nordost) liitettiin suoja- eli SS-joukkojen aseistettuun siipeen (Waffen-SS), jonka asepuku ei ollut musta vaan vihreä, kuten armeijan sotilailla. Suomalaispataljoonaan tuli suhteessa niin paljon upseereita, ettei kaikille riittänyt mielekästä palvelua ja johtamistehtäviä.
He saivat kuitenkin vastaavat upseerinarvot kuin Suomen armeijassa. Törni oli 18.6.1941 alkaen SS-joukoissa Untersturmführer, mikä vastasi vänrikkiä. Törni ei puhunut saksaa, eikä paikalla olleiden mukaan myöskään arvostanut saksalaistyyppistä ylenmääräistä ja turhaa “pokkuroimista”. 

Kuultuaan Suomen joutumisesta uuteen sotaan Törni palasi 16 upseerin ryhmässä kotimaahan jo 23.7.1941 ehtimättä vannoa sotilasvalaa Wehrmachtille. Suomalaisen SS-pataljoonan miehet vannoivat valan vasta 15.10.1941 Gross-Bornissa Itä-Pommerissa siirtyessään rintamalle. Silti Törni sai vielä jälkikäteen 11.12.1943 saksalaisen 2. luokan Rautaristin.

Kuvateksti: Saksan SS:n Untersturmführer Törni vuonna 1941
Kuvaaja: Tuntematon
Väritys: JPColorization

TÖRNI PANSSARIVAUNUJOUKKUEEN JOHDOSSA

Saksasta palattuaan Törni pyrki ja pääsi 8. elokuuta 1941 joukkueenjohtajaksi ratsumestari Lars Rönnquistin johtamaan kovan joukko-osaston maineen saaneeseen Kevyt Osasto 8:aan. Osasto kuului kenraalimajuri Frans Uno Fagernäsin 1. Divisioonaan, joka taisteli Aunuksessa. 

Törni sai johdettavakseen ensin konekivääri- ja sitten panssarivaunujoukkueen. Karjalan armeijan yleishyökkäys alkoi 4. elokuuta kohti Petroskoita.

Törnin panssarivaunujoukkue ja myös Saksasta palanneen vänrikki Kosti Paukkalan johtama panssariautojoukkue raivasivat tietä ajamalla hyökkäävän osaston edessä. 

Panssarivaunut eivät kuitenkaan huonon maastoliikkuvuutensa vuoksi kyenneet seuraamaan osaston liikkeitä. Törnin joukkue alistettiin everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen Jalkaväkirykmentti 29:lle, joka kuului eversti Kaarlo Kylmä-Kalle Heiskasen 11. Divisioonaan. Divisioona eteni kohti Prääsän taisteluita, ja sieltä Matrossan kautta Petroskoihin johtavan päätien tuntumaan. Törnin panssariosasto avusti jalkaväen etenemistä tuhoamalla vihollispesäkkeitä.

Petroskoista suomalaiset jatkoivat hyökkäystä Kontupohjan kautta Karhumäelle. Karhumäen taistelujen aikana Törni joutui luovuttamaan vaununsa 1. jääkäriprikaatille, jota komensi kenraalimajuri Ruben Lagus.

Suomalaiset olivat Aunuksessa saavuttaneet tavoitteensa ja asemasota alkoi. Tammikuussa 1942 Törni määrättiin everstiluutnantti Motti-Matti Aarnion Jalkaväkirykmentti 56:n joukkueenjohtajaksi.

 

SA-Kuva: 51083
Kuvateksti: Kärkikomppanian päällikkö kapteeni V. Korhonen antaa käskyä panssarijoukkueen johtajalle. Prääsä-Matrosa 1941.09.23
Kuvaaja: Luutnantti T. I. Eronen
Petroskoin tiellä. Tähän syyskuussa 1941 otettuun tk-kuvaan Törni on osunut vain sattumalta.
Väritys: JPColorization

PARTIOMIES LUUTNANTTI LAURI ALLAN TÖRNI

Törni oli innokas partiomies. Maaliskuun lopulla 1942 Törni lähti vänrikki Urho Mölsän ja konepistoolimies Asser Uusi-Jaakkolan kanssa omavaltaiselle sieppausmatkalle, koska vihollisvangeista oli luvassa ylimääräisiä lomapäiviä. Sieppaus ei onnistunut, mutta paluumatkalla Törni hiihti lumipyryssä suomalaisen putkimiinan ansalankaan ja haavoittui (Malu 23.3.1942).
Haavoittumattomina selvinneet Mölsä ja Uusi-Jaakkola siirsivät Törnin ahkioon ja vetivät hänet takaisin suomalaisten puolelle. Törni pääsi neljässä tunnissa kenttäsairaalaan.
Hän sai sirpalevammoja eri puolille ruumistaan ja hän halvaantui osittain. Sirpaleita löydettiin oikeasta reidestä, oikeasta kädestä ja kyynärseudusta. Hänet siirrettiin Vaasan sotasairaalaan, jossa hän toipui lähes juhannukseen asti.
Törni ylennettiin luutnantiksi 5.maaliskuuta 1942.
Törni pääsi toipumislomalle, jolta hän ei palannut. Viranomaiset ilmoittivat Jalkaväkirykmentti 56:een, että luutnantti Törni oli kadonnut lomallaan. Rykmentin esikunnasta vastattiin, että Törni on ollut etulinjassa jo pitemmän aikaa. Törni oli karannut lomalta rintamalle. Tapaus herätti hilpeyttä rintamalla ja muuallakin.

Asemasotavaiheen pitkittyessä esikunnat huolestuivat miesten taistelukunnon taantumisesta. Erilaisilla partio-ja tiedustelu retkillä pyrittiinkin pitämään yllä retkille osallistuneiden vireyttä. Tiedusteluretkien johtajien ja miehistön valintakriteerit olivat tiukat. Heidän tuli olla hyviä hiihtäjiä ja erämaaolosuhteisiin tottuneita.
Törni valittiin johtamaan tällaista retkeä Voljärvelle 16.10.1942. Törni oli valinnut porukkaansa miehiä, jotka eivät kakistele tappamista edes lähietäisyydellä, mikä on erittäin groteskia toimintaa.
Törnin ryhmä järjesti 21.10.1942 väijytyksen neuvostosotilaita kuljettavalle kuorma-autolle. Linjojen takana ampumisen ääniä oli vältettävä. Törni ampui äänenvaimentimella kuskin. Auto ajoi ojaan, Törni puukotti apukuskin, ja yllätetyt ja lamaantuneet venäläissotilaat lavalla nuijittiin hengiltä kirveellä tai aseen perällä. Tilanteeseen tuli kuitenkin vielä, ensin kaksi kuorma-autoa joiden miehet he saivat tulitaistelussa nujerrettua, mutta paikalle tuli vielä uusi autojono. Kesken kiivaan tulitaistelun Törni käski joukon irtaantua ja ottaa aiemmin napattu vanki mukaan. He olivat kohdanneet joukon NKVD:n nuoria valiosotilaita, ja hyökkäysessä kolonnan kärkeen oli tuhoutunut johtoporras.

Kuvaaja: Tuntematon
Väritys: JPColorization

OSASTO TÖRNI

Joulukuussa Törni sai määräyksen perustaa vapaaehtoisista taistelijoista noin 150–160 miestä käsittäneen hyökkäystehtäviin koulutetun jääkärikomppanian, jonka rungoksi tuli kesäkuussa perustettu desanttientorjuntaosasto partisaanintorjuntaosastossa ja aikaisemmissa 1 D.:n jääkärikomppanioissa (JR 35 ja JR 56) palvelleet miehet.
Törnin jääkärikomppania, Osasto Törni, perustettiin virallisesti 3.12.1943. Salkovaaraan majoittui 154 miestä, jotka kantoivat hihassaan jääkäri Olavi Mannosen suunnittelemaa komppanian merkkiä, sinisessä kolmiossa olevan punaisen T-kirjaimen läpi iskevää keltaista salamaa.
Vihollisen aktiivisuuden johdosta Osasto Törni voitiin irrottaa vasta vuoden viimeisenä päivänä 1. Divisioonan lohkolle Jouhivaaraan, joka oli suunniteltu komppanian tukikohdaksi.
Törnin jääkäreistä kasvoi kovamaineinen osasto, joka lähetettiin aina apuun sinne, jossa taistelut olivat kiivaimmillaan. Tiukan koulutusohjelman olivat laatineet Törni itse sekä divisioonan operatiivinen osasto.
Osasto Törnistä tuli eräänlainen divisioonan komentajan “operatiivinen nyrkki”, jonka miehistöltä edellytettiin hyvää fyysistä kuntoa, valioluokan sotilastaitoja ja henkistä kestävyyttä. Törnin maine oli kova Suomessa ja Neuvostoliitossakin.”Tuokaa Törni elävänä tai kuolleena, maksamme hänestä kolme miljoonaa Suomen markkaa”, Moskovan Tiltu kuulutti eetteriin. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Fagernäs piti ensimmäistä versiota jopa liian rankkana, ja hän pyysi kokoamaan kevennetyn ohjelman. Kun tammikuun 13. päivänä 1944 kenraali Fagernäs ja majuri Lars Rönnquist saapuivat tarkastamaan komppanian taisteluharjoitusta, käytettiin räjähdyspanoksina oikeita räjähteitä.
Jouhivaarassa oli Törnin jääkäreiden lisäksi Seesjärven rannikkoa puolustaneen majuri Eino Malmivaaran komentopaikka. Malmivaaran komppanian kanssa Törnin jääkärit järjestivät hiihtokilpailuja sekä harjoittelivat liikkumista öisellä jäällä tukikohtien välillä ja tekivät kuvitteellisia vastahyökkäyksiä.
Tammi-helmikuun vaihteessa jääkärikomppanian kokoonpanossa tapahtui useita muutoksia, kun osa miehistä komennettiin takaisin entisiin yksiköihinsä ja osa joutui sairaalahoitoon. Helmikuun 12. päivänä komppaniaan liittyi jääkäriksi myös Suomen tuleva presidentti Mauno Koivisto.

Kuva jossa aiheena Mannerheim-ristin ritari Lauri Allan Törni

SA-KUVA:159441
Kuvateksti: Mannerheim-ristin ritari luutnanttti Lauri Törni.
Tolvajärven pohjoispuoli 1944.07.27
Kuvaaja: Sot.virk. E.Voutilainen
Väritys: JPColorization

Törnin jääkärit saivat tulikasteensa maaliskuun puolivälissä, kun venäläiset hyökkäsivät rajusti Kuusiniemen tukikohtaan saartaen sen. Osasto Törni lähetettiin apuun ja he löivätkin vihollisen. Venäläisiä kaatui 83, vankeja saatiin taistelualueelta 32. Kenraali Fagernäs esitti 23.3.1944 ylijohdolle, että Lauri Törni palkittaisiin ansioistaan Mannerheim-ristillä, mutta esitystä ei hyväksytty.

MANNERHEIMIN-RISTIN RITARI NRO 144 KAPTEENI LAURI ALLAN TÖRNI

”Ylipäällikkö on pvm:llä 9.7.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Lauri Allan Törnin. Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet.

Vihollisen suurhyökkäyksen alettua suoritti luutnantti Törni komppaniallaan 20.6.44 vastaiskun tuhoten useita kymmeniä vihollisia ja pidättäen vihollista leveällä lohkolla estäen siten uhkaavan saarrostusyrityksen.

24.–26.6. selvitti hän onnistuneella tiedusteluretkellä vastassa olevat vihollisen voimat ja suunnitelmat tuottaen sille samalla tappioita. 

5.–6.7. pysäytti luutnantti Törni komppaniallaan kahden vihollisrykmentin etenemisen, jotka olivat jo ehtineet lähelle erästä tärkeää tienhaaraa [Tsalkki] ja olivat katkaisemaisillaan omien joukkojemme vetäytymistien. Lähes kaksi vuorokautta yhtämittaa riehuneella mitä ankarimmalla taistelulla hän suoritti tehtävänsä täysipainoisesti tuottaen viholliselle useiden satojen miesten tappiot ja pelasti uhkaavan tilanteen.”
Törnin jääkärit lähetettiin aina apuun sinne, missä tilanne oli pahin. Kesäkuussa 1944 tukikohta Leijonassa oli vaarallinen tilanne, sillä entisistä vangeista koostunut komppania oli karannut heti venäläisten tykistökeskityksen alettua. Vihollinen valtasi tukikohdan ja jääkäreiden vastaiskulla saatiin osa menetetyistä asemista takaisin. Taistelut seurasivat toisiaan. Ravanmäen rajuissa taisteluissa he pelastivat omat joukot viiden neuvostopataljoonan mottiin joutumiselta. Komppanian tappiot olivat suuret, lähes viidennes koko vahvuudesta. Kenraali Fagernäs uudisti 7.7. esityksensä Mannerheim-ristin myöntämisestä Lauri Törnille. Fagernäsin toivomus oli, että Törni saisi kantaa Mannerheim-ristiä, sillä hänen onnensa ei voine aina jatkua. Kaksi päivää myöhemmin risti myönnettiin. Syyskuun 4. päivänä 1944 esikunnasta ilmoitettiin Tolvajärvelle marssineelle komppanialle, että aselepo astuisi voimaan klo 7.00 seuraavana aamuna. Lauri Törni piti illalla puhuttelun koko komppanialle, jakoi viimeiset kunniamerkit ja ylennykset. Törnin jääkäreiden sota oli lopussa. Törnin jääkäreissä oli toiminut 239 miestä, kolme lottaa ja 2 sotakoiraa.

Kuva Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry
Väritys: JPColorization

  • Lauri Törni juliste
    Julisteet

    Lauri Törni juliste

    Arvostelu tuotteesta: 0 / 5
    18,95 37,95  sis alv 24% Valitse vaihtoehdoista
  • Lauri Törni kahvimuki
    JPC kahvimukit

    Lauri Törni kahvimuki

    Arvostelu tuotteesta: 0 / 5
    19,90  sis alv 24% Lisää ostoskoriin
Vieritä ylös
Avaa keskustelu
1
Terve,
miten voin auttaa?